Etusivu » Tutkintaselostukset » Vesiliikenne » Tutkintaselostukset vuosittain » 2016 » M2016-02 Suomenlinnan lautan ja purjeveneen yhteentörmäys Eteläsatamassa, Helsingissä 2.9.2016

M2016-02 Suomenlinnan lautan ja purjeveneen yhteentörmäys Eteläsatamassa, Helsingissä 2.9.2016

Helsingissä tapahtui 2.9.2016 Suomenlinnan lautan ja purjeveneen vakava yhteentörmäys. Purjeveneen miehistön jäsen loukkaantui lievästi ja purjevene sai vaurioita. Vakavammilta seurauksilta vältyttiin täpärästi.

M/S Suokki oli lähtenyt Kauppatorin laiturista ja M/S Suomenlinna II samaan aikaan Suomenlinnan Päälaiturista. Samaan aikaan purjevene lähestyi väyläaluetta koillisesta hankavastaiseen (tuuli etuviistosta), oikean puolen halssilla (tuuli oikealta puolelta).

Onnettomuutta edeltänyt lähitilanne syntyi, kun purjevene väisti Suomenlinnan suunnasta lähestyvää Suomenlinna II:sta sen perän takaa. Tässä vaiheessa purjeveneellä ei ollut vielä havaintoa Kauppatorin suunnasta lähestyvästä M/S Suokista. Tilannekuvan muodostamista vaikeutti se, että purjeveneen päällikkö hoiti veneen käsittelyn ja navigoinnin yksin sekä se, että laskeva aurinko paistoi lähestyvän M/S Suokin suunnasta.

Suomenlinnan lauttojen sivuuttaessa toisensa Ryssänsaaren itäpuolella Kauppatorin suunnasta lähestyvästä M/S Suokista havaittiin purjevene, joka oli juuri ylittämässä sen ajolinjaa. M/S Suokin päällikkö muutti suuntaa vasemmalle ohittaakseen purjeveneen sen perän takaa. Suunnanmuutos jäi kuitenkin tilannenopeudesta ja lyhyestä sivuutusetäisyydestä johtuen riittämättömäksi.

Purjeveneen päällikkö ei hahmottanut liikennetilannetta keskittyessään M/S Suomenlinna II:n sivuutuksen jälkeen lähinnä veneen käsittelyyn. Olettaen väylätilan vapaaksi hän teki niin sanotun vastakäännöksen oikealle. Käännös meni kuitenkin selkeästi pitkäksi, jolloin purjevene päätyi takaisin M/S Suokin eteen.

Purjeveneen suunnanmuutoksen jälkeen M/S Suokin päällikölle ei jäänyt enää aikaa estää yhteentörmäystä. Yhteysaluksen keula osui purjeveneen vasempaan kylkeen rungon peräosaan. Purjevene kallistui törmäyksessä ja gasti (miehistön jäsen) löi kaatuessaan kyynärpäänsä.

Törmäyksen jälkeen M/S Suokin päällikkö ilmoitti tapahtuneesta VHF-radiolla Helsingin VTS-keskukselle. VTS-keskus välitti tiedon edelleen meripelastuskeskukseen. Meripelastuskeskus määritteli tilanteen hälytystilanteeksi ja hälytti tehtävään poliisiveneen Katajannokalta sekä Helsingin merivartioaseman nopean valmiusveneen Suomenlinnasta.

Purjevene siirtyi M/S Suokin kylkeen tarkistamaan vaurioitaan. Purjeveneessä ei havaittu vuotoja, koska koko vaurioalue oli vesirajan yläpuolella. Tarkistusten jälkeen M/S Suokki jatkoi matkaansa ja purjevene lähti konevoimin Ryssänsaaren ja Puolimatkansaaren välistä kohti länttä. Saarten välissä Rajavartiolaitoksen nopea valmiusvene ehti paikalle, otti purjeveneen loukkaantuneen gastin kyytiin ja toimitti hänet Kauppatorin rantaan saapuneen ensihoitoyksikön hoitoon. Gasti kotiutui ensiavusta samana iltana.

Helsingin edustalla on vilkas alusliikenne. Helsingin luotsausalueella on vuosittain noin 5000 luotsaustehtävää ja Helsingissä käy vuosittain yli 250 matkustajaristeilijää. Pienempiä kauppamerenkulun aluksia ovat yhteyslautat ja vesibussit, jotka kesäaikaan kuljettavat turisteja pääkaupungin vesialueilla. Näiden lisäksi useat pienvarustamot järjestävät Helsingin edustalla saaristoristeilyjä. Ruuhkaisin liikennekausi ajoittuu kesäkuukausille, jolloin myös huvivene- ja risteilyliikenne ovat vilkkaimmillaan sekä kevään ja syksyn viikonloppuihin.

Kauppa-alusten ja huviveneiden välisiä vaaratilanteita esiintyy erityisesti Helsingin sisääntuloväylillä kapeissa salmissa, väylien risteyksissä sekä satamien läheisyydessä. Aika ajoin tapahtuu myös törmäyksiä, joissa huviveneet kärsivät vaurioita. Vakavilta ihmishenkiä vaatineilta onnettomuuksilta on kuitenkin toistaiseksi vältytty.

Valtaosalla kauppa-aluksista on kansainvälisten vaatimusten mukainen turvallisuusjohtamisjärjestelmä. Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä tarkoitetaan jäsennettyä ja dokumentoitua järjestelmää, jonka avulla henkilöstö voi toteuttaa tehokkaasti yhtiön turvallisuus- ja ympäristönsuojeluohjelmaa. Järjestelmän kuvaaman turvallisuusohjelman yksityiskohtainen kattavuus jää kunkin varustamon vastuulle.

Turvallisuus- ja ympäristönsuojeluohjeet löytyvät laivoilta turvallisuusjohtamiskäsikirjan muodossa (SMS, Safety Management Manual), jossa annetaan ohjeet tärkeimpien laivatoimintojen suorittamiseksi turvallisesti ja saastumista ehkäisten. Lisäksi siinä annetaan neuvoja erilaisissa hätätilanteissa toimimiseksi ja hätätilanneharjoitusten suorittamiseksi. Miehistöä koulutetaan noudattamaan annettuja turvallisuusohjeita.

Moderniin turvallisuusjohtamisajatteluun kuuluu olennaisesti turvallisuusuhkien ja riskien arviointi, esimerkiksi mahdollisen lähitilanteen syntymisen ja yhteentörmäysriskin osalta vilkkaasti liikennöidyillä alueilla. Jos varustamon turvallisuusjohtamisjärjestelmä ei kuitenkaan sisällä tällaista riskin arviointia, vaikeuttaa se miehistön varautumista tämän kaltaisiin poikkeustilanteisiin.

Helsingin edustan kauppamerenkulun käyttämät väylät ovat Liikenneviraston tulkinnan mukaan meriteiden sääntöjen tarkoittamia ahtaita kulkuväyliä. Näihin kulkuväyliin katsotaan kuuluviksi kaikki Suomen rannikon ja sisävesien kauppamerenkulun käyttöön tarkoitetut väylät lukuun ottamatta ulkomerellä sekä muilla avoimilla ja syvillä selkävesillä kulkevia väyliä ja väyläosuuksia. Veneilijät eivät kuitenkaan yleisesti tunnista ahtaiden kulkuväylien käsitettä.

Tutkinnan yhteydessä on tullut esille, että veneilijöiden voi olla hankalaa saada tietoa muun muassa ahtaista kulkuväylistä, nopeusrajoitusalueista ja kauppamerenkulun käyttämien väylien ohittamis- ja kohtaamiskieltoalueista. Vesiliikenteen turvallisuutta parantava tieto olisi tuotava helpommin ja keskitetymmin veneilijöiden saataville esimerkiksi merikartoissa. Tällä hetkellä muun muassa informointi kauppamerenkulun käyttämien väyläalueiden ja toisaalta muiden vesialueiden nopeusrajoituksista on jakautunut Liikenneviraston ja ELY-keskusten kesken.

Merilaissa aluksen päällikköä velvoitetaan huolehtimaan myös siitä, että alusta kuljetetaan ja käsitellään hyvän merimiestaidon mukaisesti. Vastaavasti meriteiden säännöissä edellytetään noudatettavan hyvää merimiestapaa muun muassa ylläpitämällä tähystystä. Alusten kohtaamistilanteiden yhteydessä tämä tarkoittaa sitä, että alusta ohjataan tilanteeseen ja alueeseen sopivalla tavalla, turvallisella suunnalla ja nopeudella, aluksen ohjailuominaisuuksia hyväksikäyttäen sekä muun liikenteen huomioonottamista vaaratilanteiden ja vahinkojen välttämiseksi. Hyvään merimiestaitoon kuuluu lisäksi sää-, aallokko-, liikenne- ja valaistusolosuhteiden muutosten arviointi ja tehtyjen johtopäätösten mukainen, ennakoiviin toimenpiteisiin ryhtyminen turvallisen merenkulun takaamiseksi.

Suurten alusten ohjaaminen on usein hidasta, eivätkä ne voi suuren syväyksensä takia yleensä poistua väyläalueelta. Näistä syistä huviveneiden tuleekin aina pyrkiä väistämään itseään suurempia aluksia. Ammattimerenkulkijoiden viesti huviveneilijöille on, että riittävän hyvissä ajoin ja riittävän suurin suunnanmuutoksin sekä aina perän takaa osoitettu väistämisaikomus on erittäin tärkeää turvallisuuden varmistamiseksi. Laiva seuraa todennäköisesti väylää eikä poikkea siltä. Tämä tieto auttaa myös veneilijää ennakoimaan kauppa-aluksen kulkua ja suunnittelemaan omat ajolinjansa.

Kauppa-alusten turvallisen navigoinnin varmistamiseksi Helsingin VTS-keskus valvoo liikennettä erityisesti sisääntuloväylien ja satamien alueilla. Veneilijät eivät pääsääntöisesti kuuntele VTS-radiokanavia, eivät aktiivisesti seuraa liikenneilmoituksia, eivätkä näin ollen pysty hahmottamaan liikennetilannetta esimerkiksi sisääntuloväylien kapeikkojen osalta riittävän hyvin. Veneilijöiden voi olla myös vaikea hahmottaa lähellä olevien suurten alusten liikkeitä, varsinkin silloin kun ne ovat kiihdyttämässä tai kääntymässä. Tämä korostaa aktiivisen tähystämisen merkitystä, johon kaikkien veneessä olijoiden on hyvä osallistua.

Tutkinnan tuloksena Onnettomuustutkintakeskus antaa neljä turvallisuussuositusta:

1. Onnettomuustutkintakeskus suosittaa, että Suomen matkustajalaivayhdistys ry kehottaa jäsenvarustamoitaan lisäämään yhteentörmäysriskin arvioinnin turvallisuusjohtamisjärjestelmiinsä vilkkaasti liikennöityjen alueiden osalta.

Helsingin edustan vesiliikenne vilkastuu kesäkaudella, jolloin veneily- ja risteilyliikenne ovat vilkkaimmillaan. Huviveneiden ja kauppa-alusten välisiä vaaratilanteita syntyy Helsingin alueella usein. Tyypillisiä paikkoja ovat sisääntuloväylien kapeat salmet, väylien risteykset ja satama-alueet. Kausiliikennettä harjoittaville varustamoille olisi tärkeää toteuttaa suosituksen mukainen riskiarviointi, jotta alusten henkilöstö saataisiin paremmin tietoiseksi vilkkaasti liikennöityjen vesialueiden yhteentörmäysuhan todennäköisyydestä.

2. Onnettomuustutkintakeskus suosittaa, että Liikennevirasto selvittää, miten informaatiota ahtaiksi määritellyistä kulkuväylistä, nopeusrajoituksista, ohittamis- ja kohtaamiskieltoalueista sekä muista vesialueiden erityispiirteistä voitaisiin tuottaa veneilijöille helposti jaettavissa olevaan muotoon.

Veneilijöillä on vesillä liikkuessaan yleensä käytössään paperiset merikartat ja/tai elekroninen karttamateriaali. VTS-keskusten liikennetiedotukset sisältävät tietoja muun muassa vesialueiden liikennetilanteista, olosuhteista sekä ajankohtaista tietoa väylien tilasta. Liikenneviraston väyläkortit antavat yksityiskohtaista tietoa väylien turvalaitteista ja rajoitusalueista. Kauppamerenkulun väylästön liikennerajoituksista vastaa Liikennevirasto, mutta näiden väyläalueiden ulkopuolelle jäävien vesialueiden nopeusrajoituksista sekä maihinnousu- ja aallonmuodostuskielloista vastaa ympäristöviranomainen. Huviveneiden liikkuessa vapaasti koko vesialueella tarvitaan näiden rajoitusten ja kieltojen selvittämiseen useampaa tietolähdettä. Merikarttamateriaalin esitystapaa säätelevät kansainväliset säädökset ja Suomen rannikon pirstaleisen maaston ja väylästön vaatima esitysmuoto rajaa mahdollisuuksia suosituksessa lueteltujen erityispiirteiden tarkaksi esittämiseksi. Kuitenkin, jopa pelkistetty esitysmuoto voi antaa veneilijöille indikaation alueen erityspiirteistä, jotta täsmentävää tietoa asiasta ymmärretään etsiä.

3. Onnettomuustutkintakeskus suosittaa, että Liikennevirasto ja Liikenteen turvallisuusvirasto yhdessä selvittävät, miten hyvää merimiestapaa ja -taitoa kuvaavaa informaatiota voitaisiin jakaa kansalaisille tehokkaammin.

Monissa läheltä piti -tilanteissa ja onnettomuuksissa osatekijänä on hyvän merimiestaidon tai tavan puute. Liikenteen turvallisuusvirasto on koonnut verkkosivuilleen kattavan kuvauksen asioista, jotka liittyvät hyvään merimiestapaan. Käytännössä kysymys on ennen kaikkea vesiliikenteen sääntöjen tuntemuksesta, niiden noudattamisesta ja toisten vesillä liikkujien ennakoivasta huomioonottamisesta. Veneseurojen jäseninä on vain pieni osa veneilijöistä ja laajan yleisön tavoittaminen voisikin parhaiten onnistua viranomaisten aktiivisen tiedotuskampanjan tai muun viestinnän keinoilla.

Lisäksi Onnettomuustutkintakeskus toistaa M2016-01 Moottoriveneen palo Saimaalla 24.7.2016 -turvallisuustutkinnassa antaman tiedonjakoa koskevan suosituksen:

4. Onnettomuustutkintakeskus suosittaa Liikenteen turvallisuusvirastoa laatimaan menettelyn, jossa veneen rekisteröinnin yhteydessä uutta omistajaa opastetaan veneilyturvallisuudessa. Tämä voi olla esimerkiksi sähköinen linkki eri viranomaisten ylläpitämille internet-sivustoille tai muutoin annettu informaatio.

M2016-02 Tutkintaselostus (pdf, 0.86 Mt) M2016-02 Accimap (pdf, 0.02 Mt)

 
Julkaistu 1.6.2017